Moni haaveilee omavaraisuudesta ja idyllisestä maalaiselämästä, johon kuuluvat omat lampaat ja kanat. Miten ihana olisi herätä oman kukon kieuntaan ja hakea tuoreet munat munakkaaseen! Ja onhan se! Tottakai! Mutta, mutta… Kotieläinpihan pitäminen vaatii energiaa, tietoa ja vastuuntuntoa.
Kun ensimmäisen kerran näin nämä tilukset ymmärsin, että tännehän voisi sopia kanoja ja lampaita! Kanafarmarin urani alkoi, kun naapurini ilmoitti, että nyt niitä haluamiasi kanoja olisi! Hae ne huomenna, ja näitä on ehkä 12, riippuu miten loput munat kuoriutuvat! Olin ihan, että ”MITÄ!” Yhtäkkiä minulla oli 12 pieniä tipusia, joista en tiennyt mitään! Mutta siinähän oppi! Yhden aika loppui ennen kuin kunnolla alkoikaan. Toinen sai n. kuukauden iässä kuputukoksen, joka koitui Pipsa-Petterin kohtaloksi, se oli kyllä kamalaa, mutta opinpa oksettamaan tipusen. Ja yhdessä yössä kerkee lukea aika paljon kuputukoksesta! Talven korvalla meillä oli sitten 3 kukkoa ja 4 kanaa ja se toi omat haasteensa kun kukkojen hormonit heräsivät ja polkeminen alkoi: kanoista tuli pian kaljuja eikä sulat ja höyhenet ole vieläkään kasvaneet takaisin!
Toinen yllätys tuli vastaan kanalan rakennusvaiheessa. Kunnollisen kanalan teko on yllättävän kallista, sillä kanalan on oltava tukeva, lämpöeristetty ja petoturvallinen. Pitää olla sähköt ja oikeanlaiset lämmittimet ja valot.
Kanojen yleinen hoitaminenkin osoittautui myös työläämmäksi kuin olin kuvitellut. Tasapainoisen ravinnon antaminen vaatii huolellisuutta, ja terveysongelmat tai tappelut, ovat yllättävän yleisiä. Meillä Sinisiipi ei vieläkään oikein ole Johanneksen paras kaveri.
Lampaiden pito on tuonut mukanaan omat haasteensa. Ensimmäisen kesän jälkeen itkin niin katkerasti, kun tyttöset haettiin talvikotiin, että pakko oli sitten ruveta rakentamaan lampolaakin. Ensimmäisenä kesänä Lotta-lammas sai lupiinimyrkytyksen, joka vaati välitöntä eläinlääkärin konsultaatiota. Toisena kesänä Heluna alkoi ontumaan. Sen seurauksena omakin otsa aukesi, kun vähän otettiin vauhtia Hellun kanssa…. Otsassa on edelleen arvet muistona, mutta silloin opin piikittämän antibioottia. Nämä tilanteet muistuttivat minua siitä, että lampaat ovat herkkiä ja voivat sairastua yllättäen, ja niiden hoito vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä.
Lampaat ovat myös aika herkkiksiä, sekä hyvässä että pahassa, pitää olla rutiineja ja joskus joku pelkää uutta pyyhettä niin, että paniikki on valmis. Joskus aamun leipähetket menevät mustasukkaisuuspuuskien selvittelyssä.
Eläinlääkärikulut voivat olla suuria, eläimet tottakai sairastuu aina joko yöllä tai pyhinä, eivätkä kaikki ongelmat ratkea helposti, lampaiden ja kanojen pito tarjoaa myös paljon iloa ja tyytyväisyyttä. Omien kanojen tuoreet munat ovat herkkua, ja kanojen seurallisuus sekä persoonallisuus tuovat paljon iloa arkeen. Lampaat taas ovat sympaattisia eläimiä, joiden laiduntamista ja märehtimistä on rauhoittavaa seurata. He myös tarkkaan seuraavat mitä me aidan toisella puolella touhataan. Eläimet tuovat elämään omanlaistaan rikkautta ja iloa, jota on vaikea kuvailla sanoin. Jokainen vaikeus ja vastoinkäyminen unohtuu, kun näkee eläinten hyvinvoinnin ja saa nauttia heidän seurastaan. Meidät tytöt ja piiperöt!
